Kauppalehti: Konservatiivi herrasmies presidenttiä irvimässä

Tiistai 08.09.2009 klo 11:14 (päivitetty ti 13:17)

Kirjoittanut Jorma Pöysä


Tuure Junnilan mukaan valtion finanssipolitiikka on ollut aina liian löysää ja yritystoimintaa rajoittavaa.

Kylmän sodan vuosikymmenien tunnetuimpiin oppositiopoliitikkoihin kuuluneen Tuure Junnilan olohuoneen ikkunasta Munkkiniemen Kartanontieltä oli suora näkymä Tamminiemeen.

Tohtori Petri Nummivuoren Junnilasta kirjoittamasta elämäkerrasta Oikeistolainen selviää, että Junnilan ja presidentti Urho Kekkosen kuuluisa jännite oli varhaista perua. Eikä se johtunut ulkopolitiikasta, vaikka Junnila tunnettiinkin yhtenä Neuvostoliittoa myötäilleen politiikan tiukimmista arvostelijoista.

Junnilan ja Kekkosen jännite oli talouspoliittinen ja alkoi heti kansanedustajaksi valitun Junnilan eduskuntauran neitsytpuheesta 13. syyskuuta 1951. Junnila arvosteli silloisen pääministeri Kekkosen talouspolitiikkaa vakautuksen irvikuvaksi. Kekkonen vastasi samalla mitalla takaisin. Junnilasta tuli heti kuuluisa.

Asetelmia liimasi Junnilan nousu vuonna 1953 valtiovarainministeriksi Sakari Tuomiojan hallitukseen. Kekkonen koki, että hallitus oli hänelle siihen asti hyvin läheisten ystävien, Tuomiojan ja Teuvo Auran, salaliitto häntä vastaan.


Viinanen oli liian löysä

Varakkaan satakuntalaisen talonpoikaistalon poikana Junnila oli lähtökohtaisesti konservatiivisen talouspolitiikan kannattaja, ja pysyi sellaisena johdonmukaisesti läpi elämänsä. Valtion finanssipolitiikka oli aina liian löysää ja yksityistä yritystoimintaa rajoittavaa.

Vuonna 1991 valtiovarainministeriksi tulleen Iiro Viinasen linja oli Junnilan mieleen, mutta Viinanenkin olisi saanut karsia rohkeammin.

Kokoomuksessa Junnila kävi kovan väännön puolueen vasemman laidan kulkijoiden kanssa. Myös suhde puheenjohtaja Harri Holkeriin oli kovilla, kun Junnila 1973 vastusti Kekkosen valintaa poikkeuslailla ja olisi myöhemmin halunnut, että puolueella olisi ollut joku muu presidenttiehdokas kuin Kekkonen.

Ikuisesta oppositioasemastaan huolimatta Junnila saattoi olla tyytyväinen elämäntyönsä tuloksiin. Ilmeisesti tyytyväisyyteen vaikutti myös uuttera tutkimus- ja kirjoitustyö, joka jatkui läpi vuosien. Neuvostoliiton romahtaessa Junnilalla ei ollut tarvetta tuulettaa.

Petri Nummivuori on laatinut väitöskirjansa jatkoksi paperinmakuisen ja lakonisen elämäkerran. Verevämpään Junnilaan voi tutustua lukemalla Junnilan oman elämänkerran Toisinajatteleva Kekkosen tasavallassa (1980). Oiva opus edelleen on myös kolmena kesälomana kirjoitettu Devalvaatiosta devalvaatioon (1970).

Tämä artikkeli on julkaistu Kauppalehdessä 8.9.2009.

http://www.kauppalehti.fi/5/i/vapaa-aika/uutiset/index.jsp?oid=2009/09/25582