Petri Nummivuori: OIKEISTOLAINEN. TUURE JUNNILAN ELÄMÄKERTA (2009)
Petri Nummivuoren teos on ihailtavan selkeää luettavaa. Tutkimuksena se ei jää akatemioiden kammioihin, vaan onnistuu populaarihistoriallisella otteellaan tuomaan kiinnostavaa tietoa Suomen lähihistoriasta. Junnilan rooli eräänä suomalaisen demokratian väriläiskänä tulee teoksessa hyvin ilmi. Myös Junnilan pankkimiehen ja taloustieteilijän persoona ruoditaan teoksessa mielenkiintoisesti. – PEKKA TUOMIKOSKI, HISTORIA
Kolme vuotta sitten Nummivuori (s. 1972) väitteli tohtoriksi Tuure Junnilan (1910–1999) poliittisen uran varhaisvuosista, ja nyt hän julkaisee Junnilasta täysmittaisen elämäkerran. Näin huiman urakan edessä täytyy nostaa lakkia. En tunne Nummivuorta muuten kuin näiden kirjojen lukijana, mutta ehkä hänet on veistetty samasta puusta kuin elämäkerran kohdekin: työteliäs, periksi antamaton ja oikeistolainen. – UNTO HÄMÄLÄINEN, HELSINGIN SANOMAT
Kirjoittaja on lähestynyt aihettaan tutkijana, rakentaen kattavan henkilökuvan, joka ehkä vaikuttaa alkuun hieman kuivahkolta. Lukijan soisi olevan tietoinen tuolloisesta poliittisesta tilanteesta ja ajankohdasta, sillä mikään hersyvä muistelmateos tämä ei ole. Tämä on jämäkkää asiaa itsevarmasta ja asialleen uskollisesta miehestä, joka oli omasta mielestään oikeassa. Suosittelen poliittisesta lähihistoriasta kiinnostuneille, tämä antoi ainakin itselleni erään näkökulman oikeiston toimintaan sotien jälkeisen ajan Suomen poliittisella taistelukentällä. – IRJA, KIRJAVINKIT
Suomen lähihistoriaa pääsee katselemaan kiinnostavasti Kokoomuksen oikeistosiiven näkökulmasta. Vuoden 1956 presidentinvaalit, sosiaaliturvajärjestelmän luominen, Sorsan pääministerikausi ja poikkeuslaki nähdään vähän eri valossa kuin yleensä. – KYÖSTI NIEMELÄ, YLIOPISTO
Nummivuori ei kirjassaan erityisesti korosta Junnilan roolia toisinajattelijana vaan maalaa hänestä perinteisen elämäkerran poliittisena vaikuttajana ja talousmiehenä. – SIMO GRÖNROOS, PERUSSUOMALAINEN
Tuore elämäkerta paljastaa, että ”suomalaisen oikeiston grand old manilla” oli kuitenkin sokeat pisteensä. Varsinkaan talous- ja sosiaalipolitiikassa Junnilan äärioikeistolainen maine ei ole ihan katteeton. Hänelle ihminen oli oman onnensa seppä, jota yhteiskunta ei suurin surminkaan saanut passivoida tuillaan. – TUOMO LAPPALAINEN, SUOMEN KUVALEHTI
Elämänkerta on tehty klassisen tyylin pohjalta ilman suurempia sensaatioita. Varmaan niitäkin olisi saanut, vaikkapa vaalirahoituksesta. Paljon on uhrattu palstatilaa Junnilan kirjallisten töiden esittelyyn. Toivoa sopii, että lähihistorian tutkiminen saa jatkoa. Jukka Koivisto kirjoitti Päiviö Hetemäen, Petri Nummivuori Tuure Junnilan elämäkerran. Kukahan tekee triumviraatin kolmannelle jäsenelle T. A. Wiherheimolle saman? – HANNU SALOKORPI, NYKYPÄIVÄ
Nummivuoren teos on ansiokas esitys. Ehkä kritiikin paikkaa on kirjoittajan näkökulmassa, tekstissä paistaa Nummivuoren tuntema ihailu tutkimuskohteestaan. Aina roiskuu, kun rapataan, mutta roiskeet ovat tekstissä jääneet vähemmälle huomiolle. – HEIKKI IGNATIUS, KARJALAN MAA
On kuitenkin totuuden nimessä todettava, että kirjoittaja ei ole yltänyt samalle tasolle kuin väitöskirjassaan. Kokonaiselämäkerta on jäänyt jossain määrin pinnalliseksi loppuosan ollessa lähes pelkkää Junnilan kirjoittamien teosten referointia. – MIKKO UOLA, VAPAUSSOTURI
Petri Nummivuori on laatinut väitöskirjansa jatkoksi paperinmakuisen ja lakonisen elämäkerran. Verevämpään Junnilaan voi tutustua lukemalla Junnilan oman elämänkerran Toisinajatteleva Kekkosen tasavallassa (1980). – JORMA PÖYSÄ, KAUPPALEHTI
