Kymen Sanomat: Tuure Junnila oli aito konservatiivi

Kymen Sanomat 29.12.2009


PESUNKESTÄVÄ OIKEISTOLAINEN VASTUSTI HYVINVOINTIVALTION RAKENTAMISTA

Pankinjohtaja ja kokoomuspoliitikko, filosofian tohtori Tuure Junnila (1910-1999) muistetaan ennen muuta presidentti Urho Kekkosen elämäntyön, ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan ja varsinkin idänsuhteiden väsymättömänä arvostelijana.

Petri Nummivuori (s.1972), konservatismia ja oikeistoradikalismia tutkinut filosofian tohtori, on tehnyt Junnilasta väitöskirjansakin. Elämäkerran kirjoittajana hän osoittautuu Junnilan varauksettomaksi ihailijaksi.

KOP:n johtokunnan jäsenenä (1948-1975) palkkansa ansainneen taloustieteilijä Junnilan Nummivuori kuvailee konservatiiviksi, kapitalismin kritiikittömäksi kannattajaksi ja älyköksi, joka ei piilotellut kynttiläänsä vakan alla.

Kokoomuksen kansanedustaja Junnila oli vuodesta 1951 alkaen neljässä eri jaksossa yhteensä yli neljännesvuosisadan, viimeksi 1990-1991. Poliitikkona hän oli pesunkestävä oikeistolainen, jonka tunnusmerkkejä olivat kiivas antikommunismi ja UKK:n kaikkien toimien kohtuuttomaksi yltynyt jatkuva arvosteleminen. Esimerkiksi Etelä-Afrikan valkoisia apartheid-poliitikkoja ja Chilen sotilasjunttaa hän kykeni silittelemään myötäkarvaan.

Kokoomuksen eduskuntaryhmässä Junnila oli 1960-luvun loppupuolelta lähtien toisinajattelija, joka ahkerana ja etevänä puhujana ja kirjoittajana ylitti vaivattomasti uutiskynnykset - aina puoluejohdon harmiksi. Nummivuoren kuvaukset kokoomuksen sisäisistä koitoksista 1970-luvulla ovat Junnila-elämäkerran mielenkiintoisinta antia.

Tuure Junnila oli konservatiivi juuriltaan; hänen talonpoikaissukunsa oli elänyt sadat vuodet samoilla satakuntalaisilla sijoillaan. Nestori-isän isännyyskauden alkaessa tilan pinta-ala oli 420 hehtaaria, torpparivapautuksen yhteydessä sen maista erotettiin 11 pientilaa, yhteensä yli 100 hehtaaria.

Kun 24-vuotias Junnila Satakuntalaisen osakunnan vuosijuhlassa 1935 pitämässään puheessa arvioi perinnöllisen maanomistuksen merkitystä, hänen aatoksensa olivat jo kiveen hakattuja: ”voimakkaimmin kotiseutua luova tekijä on kuitenkin isien kartano ja isien pelto. Kaupunkilaisella ei voi koskaan olla kotiseutua kuin jonkun maakylän asukkaalla. Kaupungissa on jokainen jalanjälki maata yhteistä liian monien kanssa." Elämäkerrasta ei oikein käy ilmi, joutuiko Junnila koskaan mihinkään tekemisiin maattomien ja rahvaan kanssa.

1930-luvulla Junnila vierasti Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) otteita, eikä hän ollut natsi-Saksan ihailija. Poliitikkona hän luokitteli itsensä länsi- ja pohjoismaisen yhteiskuntajärjestelmän kannattajaksi.

Käytännössä Junnila ei kuitenkaan ollut pohjoismaissa hyväksi havaittujen mallien puolestapuhuja. Hän vastusti hyvinvointivaltion rakentamista ja pilkkasi kokoomusjohtajia, jotka 1970-luvulla reivasivat purjeensa UKK:n tueksi. Ankarasti Junnila arvosteli myös puolueensa ohjelmien uudistuksia, joissa ei pitäydytty hymistelemään ainoastaan ja vain kapitalismin ilosanomaa.

Maalaisliitto-keskustan poliitikoista Junnilalla ei ollut mitään hyvää sanottavana, ja kommunistit hän olisi eristänyt kaikesta vallankäytöstä. Myös SDP:n ohjelmia, sanomisia ja tekemisiä hän tulkitsi 1970-luvun alkupuolelta lähtien kuin piru raamattua. Oikeistolaiselle hengenheimolaiselleen ja ystävälleen Georg. C. Ehrnroothillekin hän jaksoi naljailla vuosien ajan, koska tämä oli vuoden 1982 presidentinvaalien alla antautunut Manu-ilmiön vietäväksi.


JUKKA VEHKASALO


http://www.kymensanomat.fi/Kulttuuri---Kirjat/2009/12/29/Tuure+Junnila++oli+aito+konservatiivi/200938215644/55